lauantaina, tammikuuta 19, 2013

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 162

Tulivuoren juurella (Under the Volcano, USA 1984) ohjaus: John Huston, käsikirjoitus: Guy Gallo -perustuu Malcolm Lowryn romaaniin, otsikkojaksojen ohjaus: Danny Huston, kuvaus: Gabriel Figueroa, musiikki: Alex Norht, pääosissa: Albert Finney (Geoffrey Firmin), Jacqueline Bisset (Yvonne Firmin), Anthony Andrews (Hugh Firmin). Tuotanto: Conacate 1/Ithaca Enterprises.

Loistava Tulivuoren juurella sai Suomessa ensi-iltansa 7.9. 1984 Maxim 2:ssa. Sen katsomiskokemus oli jo silloin vavisuttava. En kirjoittanut elokuvasta, mutta kun se esitettiin MTV3:lla 19.5. 2001, niin laadin NYT-liitteeseen ns. "Television elokuvat - Oppaan" pääjutun.
=======================================================================================
Irlantilainen John Huston Amerikassa?
Tai tarkennetaan ohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä Joh Huston (1906-1987) näki päivänvalon Nevadassa, mutta se tapahtui irlantilaisperäisessä perheessä, sillä hänen isänsä, kuuluisa 1930-luvun elokuvanäyttelijä Walter oli syntynyt Irlannissa. Nuoruuden kirjavien vaellusvuosien jälkeen John antautui elokuva-alalle. Hän loi mitttavan uran elokuvaohjaajana ja on jäänyt aina mieleen sivuosanäyttelijänä Roman Polanskin Chinatownin korruptoituneena valtamiehenä.
Huston esikoisteos Maltan haukka valmistui 1941. Sitä on pidetty amerikkalaisen film noir -suuntauksen klassikkona, mutta Huston ei saanut myöhemmin aina arvostusta, sillä hän ohjasi kirjavia aiheita - aina Yli Tyynenmeren -sotafilmistä (1942), hienoon Sierra Madren aarteeseen (1947) tai tiheään Myrskyvaroitukseen (1948) ja rikosfilmien aateeliin kuuluvaan Asfalttiviidakkoon (1950), jossa Marilyn Monroella on pieni sivurooli.
Kuten pasifistisen elokuvan klassikko Kunnian kentällä (1951) osoittaa, John Huston joutui tuottajien armoille, sillä elokuva päästettiin levikkiin pahasti leikattuna. Hustonin 1950-luku ei ollut kovin mairitteleva Bogart-Hepburn - sukupuoltensotaseikkailua Afrikan kuningatarta (1951) lukuunottamata. Huston horjahteli 1960-luvulla, mutta maineen palautti nyrkkeilykuvausten mestariteos Fat City - kova kaupunki vuonna 1971, jossa Stacy Keach näyttelee realistisesti pikkupaikkoja luuhaavaa entistä ammattinyrkkeilijää.
Kirjoitin 1973 SEKL:n "Maanosien elokuvat - Yhdysvallat" -vihkosessa, että Fat City oli sammuneeksi luullun ohjaajan paluu. Ja henkilökohtaisesti olen sittenkin rakastanut eniten Hustonin myöhäiskauden elokuvia, joista Tulivuoren juurella oli ensimmäinen Prizzin kunnia (1985) toinen ja tähän sarjaan kuuluva Muistot (1987) se kolmas, se huikea testamenttielokuva, jossa ollaan Dublinissa James Joycen novellin mukaan.
=======================================================================================
Tulivuoren juurella perustuu Malcolm Lowryn ilmeisen omakohtaiseen romaaniin. Lowry (1909-1957) oli englantilainen runoilija ja kirjailija, jonka "Tulivuoren juurella" (1947) on kelpuutettu 100 parhaan romaanin listalle. Lowry kouluttautui kuuluisassa Leys collegessa ja Cambridgessa. Hän alkoi juoda jo varhain, mutta harrasti tennistä ja golfia. Rauhaton Lowry lähti maailmalle, palasi Lontooseen ja ystävystyi itsemurhan tehneen huonetoveri Paul Friten kanssa. Heillä oli homoseksuaalinen suhde. Läpi elämänsä Lowry tunsi syyllisyyttä Paul Friten synkästä kohtalosta.
Lontoossa Malcolm Lowry heittäytyi kirjallisiin piireihin ja tapasi muun muassa Dylan Thomasin (1914-1953), jonka novellikokoelma "Taiteilijan omakuva penikkavuosilta" on maailmankuulu. Ensimmäisen vaimonsa Lowry tapasi Espanjassa. Myöhemmin Lowry joutui psykiatriseen hoitoon New Yorkissa alkoholin aiheuttaman hermoromahduksen seurauksena.
=======================================================================================
Vanha kunnon juoppo John Huston valitsi oikein elokuvaversion pääosanäyttelijän, sillä 1936 syntynyt räväkkä brittinäyttelijä Albert Finney tulkitsee kuin tekisi elämänsä roolia konsuli Geoffrey Firminiä. Jokainen elokuvan ystävä muistaa Finneyn huiman debyytin Karel Reiszin1960-luvun alun työläiskuvauksesta Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun, jonka valitsin myös tämän sarjan yhdeksi elokuvaksi. Finneyn ura on jatkunut näihin päiviin, viiimeisimpiä hienoja suorituksia ovat lääkäri-isä Washington Squaressa ja gangsteri Coenin-veljesten Miller´s Crossingissa, jonka toinen näkyvä näyttelijä oli irlantilaissyntyinen Gabriel Byrne.
John Hustonin elokuvassa konsuli Firmin elää viimeistä humalaansa. Eletään 1930-luvun lopun Meksikossa. Firmin on pantu alkoholistina viralta - tai hän on eronnut diplomaatin toimestaan. Aloholisti-konsuli näkee viinahöyryjen läpi sivistyneen maailman kulkemassa kohti uutta sotaa.
Firmin kävelee uskottuidensa (Jacqueline Bisset vaimona ja Anthony Edwards ystävänä) Guernavacan kaduilla. Elokuvassa kävely alkaa kaikkien taustoja ja henkilöitä pohjustavan esittelyn jälkeen n. viidenkymmenen minuutin kohdalla. Kävelyn aikana niin Firminin henkilökohtaiden mentaalinen tila kuin tapahtumapaikkojen eksotiikka tulevat loistavasti esille. Meksikolaiskulttuuri pulppuilee komikon pitkän kävelymatkan taustalla.
Muistetaan, että John Huston ohjasi elokuvan 77-vuotiaana. Elokuvan jokaisesta kuvasta aistii vuosikymmenien uran tehneen ohjaajan jalostuneen käden jäljen. Huston oli ovelana miehenä myös hiukan laskelmoiva ohjaajana, koska Lowryn romaanin tajunnanvirrallinen kertomomustapa ei niin vain muokkautunut elokuvaksi. Tiedetään, että moni haaveili Malcolm Lowryn romaanin "elokuvallistamista", käsikirjoituksia laadittiin jopa sata. Ennen Hustonia kukaan ei rohjennut kuvauksiin.
Tulivuoren juurella on realistinen, henkilökuvauksen vimmaan ja vaihtuvien maisemien sointuun perustuva elokuva konsulin juopottelusta, uskottujen henkilöiden tapaamisista, härkätaistelusta, viihdyttävistä lauluhetkistä ja lopulta syöksystä pimeyden sydämeen. John Huston on sommitellut loppukohtauksiin myös elokuvallisen sisäpiiriviitteen, sillä puolalaisen Andrzej Wajdan kuuluisa valkoinen hevonen ilmestyy kaiken traagisen pimeyden keskelle.
Ilman Albert Finneyn täydellisesti sisäistynyttä läsnäoloa henkivää suoritusta Tulivuoren juurella ei olisi muuan John Hustonin mestariteoksista.
François Truffautin 1970-luvun Amerikkalaisen yön unohtumaton kaunotar Jacqueline Bisset on upea valinta Firminin vaimon rooliin, sillä näyttelijättären ei tarvitse intoilla, vaan pysyä melkein hiljaa humalamatkan viimeisenä silminnäkijänä, miehen sydämen lyöntien tunnitsijana.
=======================================================================================
Matti Salo kirjoitti legendaarisessa "Elokuvan vuosikirja-Studio"-esseessään "Winner Take Nothing- Huston ja hänen filminsä" (1963): "John Hustonin paras elokuva on hänen elämänsä. Tämä maneeriksi toistettu lause sisältänee toteamuksen Hustonista persoonana, jonka elämä ja taide ovat lujemmassa keskinäisessä yhteydessä kuin useimpien muiden elokuvaohjaajien. On vaikeaa ja ehkä tarpeetonta uuskriittisesti arvioida Hustonin filmejä puhtaasti yksityisinä suorituksina: ne näyttävät ilmaisevan olennaisen luonteensa ja merkityksensä tekijänsä kokonaissaavutuksesta käsin."
Kun Joh Hustonin kuolemasta on kulunut neljännessvuosisata meillä on lupa ainakin valita näyttelijänäkin esiintyneen ja kieltämättä ohjaajana hapuilleenkin taiteilijan ne suuret työt. Hustonin (s. 1906) käsikirjoittajan ura alkoi jo 1930-luvun lopulla (Jezebel, Juarez) ja debyytti ohjaajana tapahtui 1942 Hammett-klassikossa The Maltase Falcon, josta tuli hetkessä amerikkalaisen rikoselokuvan klassikko.
The Maltase Falcon se muuan ehdoton Huston-elokuva. Muita ovat Sierra Madren aarre (1948), Myrskyvaroitus (1949), Asfalttiviidakko (1951), Kunnian kentällä (1951), Afrikan kuningatar (1951), Sopeutumattomat (1960), Heijastuksia kultaisessa silmsssä (1968), Fat City (1972), Tulivuoren juurella, Prizzin kunnia (1985) ja testamentti Muistot (1987)
Lainaan vielä Saloa: "Kirjallisesti sivistyneen, huolitellun ja moraalisesti valveutuneen elokuvalajin edustajana Huston jatkaa (William) Wylerin sovitusten, adaptaatioiden sarkaa. Jos sotadokumentit jätetään huomiotta, Hustonin koko tuotanto lepää kirjallisuuden, se on muiden jo jo tietyssä muodossa valmiiksi kehittelemien aiheiden ja rakennelmien varassa. Hustonin uskollisuus valituille kirjallisille lähteille on ollut epätavallisen suuri, ja tästäkin syystä Hustonin taidetta on saatettu sanoa perusluonteeltaan tukitsevaksi, sovittavaksi, vieläpä keinotekoiseksi."
Lisään silti John Hustonin kolmanneksi viimeisimmässä ohjaustyössä Tulivuoren juurella ja tietenkin Joyce-elokuvassa Muistoissa kirjallinen kehittely on kristallisoitunut myös kuvien runoudeksi, joiden puutteesta ohjaajaa usein syytettiin.

Ei kommentteja: