lauantaina, toukokuuta 26, 2012

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 136

Tunteeton sydän (Un couer en Hiver, Ranska 1991) ohjaus: Claude Sautet, käsikirjoitus: Sautet, Jacques Fieschi ja Jérome Tonnerre, kuvaus: Yves Angelo, pääosissa: Daniel Auteuil, Emmanuelle Béart ja André Dussollier, tuottajat: Jean-Louis Livi ja Philippe Carrassonne.

Muistot vanhemman polven ranskalaisesta ohjaajasta Claude Sautetista (s. 1924) vievät 1970-luvulle. Sautet ohjasi tuolloin kolme hienoa keskiluokan ja ystävyyden kuvausta, joiden nimet ovat Sellaista on elämä (1970), Cesar ja Rosalie (1972) ja Ystäväpiiri (1974). Etenkin viimeksi mainittu psykologinen draama ja elämäntapojen tutkielma oli ehjää, perinteiselle ihmiskuvaukselle perustuvaa elämän syväluotausta.
Sautetiin on liitetty epiteetti "tähtiluokan" näyttelijöiden ohjaaja.
Ystäväpiirissä Sautet ohjasi kolmea suurta ranskalaisfilmissä vaikuttanutta näyttelijää, italialaissyntyisiä Yves Montandia (1921-1991) ja Serge Reggiania (1922-) ranskalaista Michel Piccolia (s. 1925).
Serge Reggianin ehkä kuuluisin suoritus tapahtui 1952 Simone Signoretin rinnalla Jacques Beckerin elokuvassa Rakastajatar. Montand ja Piccoli ovat luoneet pitkän ja upean uran elokuvassa. He ovat näytelleet karismaattisesti lukuisissa ja lukuisissa sodanjälkeisissä ranskalaisissa elokuvissa. Laulajanakin loistanut chansonperinteen tulkki ja Signoretin aviomies Montand vieraili Hollywoodissakin Hän näytteli rakastettavasti 1960 Marilyn Monrien kanssa Lemmenloukussa. Piccoli on työskennellyt vielä viime vuosina - muistettakoon hänen huikea näyttelijäsuoritus kuvataiteilijana La Belle noiseusessa - Tuntemattomassa mestariteoksessa.
Claude Sautetin kolme edellä mainittua elokuvaa tuotiin myös Suomeen, mutta 1980-luvun elokuvista muistan nähneeni vain Muutama päivä minun kanssani -teoksen. Vuonna 1991 julkaistiin Sautetin ilmeinen päätyö, Daniel Auteuilin hienovaraisesti näyttelemä Tunteeton sydän. Sen ensi-ilta oli Suomessa 4.6. 1993 laatuelokuvateatteri Illusionissa, jota ei tietenkään enää ole olemassa.
=====================================================================================================
Tunteeton sydän edustaa viime vuosikymmenien parasta modernia ranskalaista elokuvaa. Sekin on ystäväpiirin kuvaus, dramaturgialtaan kypsä, käännekohtia ja muutoshetkiä sisältävä kuvaus kahdesta viulunrakentajasta. Elokuva on "hivelevän kaunis, ajatteleva ja kuunteleva, tunteita liikutteleva" - kuten kirjoitin Illusionin ensi-illan jälkeen.
Andre Dussolier esittää Maximea, joka johtaa viulunrakentajien yritystä. Auteuil on Stéphane, joka omistautuu syvällisesti rakentajan työlleen. Maxime seurustelee nuoren ja lahjakkaan viulistin Camillen (Béart) kanssa. Camille treenaa intohimoisesti Maurice Ravellin konsertin levytystä varten.
Stéphane tapailee ruokatunnilla kirjakauppias Héléneä (Elizabeth Bourgine). Heidän suhteensa on aika viileä, eikä viulunrakentaja innostu syventämään suhdetta. Kolmiodraaman enteitä on ilmassa, kun Camille kohtaa sattumalta Stéphanen. Viulisti rakastuu mieheen, mutta on epävarmaa, innostuuko Stéphane tästäkään naisesta.
Viulunrakentaja Stéphanen sisällä lepattaa tunteeton sydän. Rakkaus viuluihin on korvannut rakkauden ihmisiin. Toisaalta Camillen manageri Régine (Brigitte Catillon) vahtii mustasukkaisesti nuorta viulistia. Sitten tulee aika asettua taka-alalle. Tapahtumiin liittyy vielä Camiellen opettaja (Maurice Carrel), joka asuu maalla.
Claude Sautet saa viulut elämään, hengittämään uskomattomalla tavalla. Tai oikeastaan koko prosessin laukaisee Stéphanen tapa hivellä käsillään viulua, jolla joku tulokas tulee pian soittamaan. Viulunrakentaja ymmärtää viulujen kauneuden, viulun estetiikan. Hän elää eräänlaista hiljaiseloa viulujen kanssa, kun taas kumppani Maxime tapailee mielellään muita ihmisiä ja nauttii illan ajanvietteistä. Camillen rakkauden sytyttyä Sautet osoittaa, miten molemmat ranskalaismiehet säilyttävät sivistyneen käytöksen. Mustasukkaisuuden tunteita ei ilmene viulunrakentajien omalaatuisessa ystävä- ja työpiirissä.
Tunteeton sydän mestarillinen, hienostunut ja jokaiselta kuvaltaan valmis kamaerielokuva. Claude Sautet on saanut jokaisen yksityiskohdan, tilanteen ja tapahtuman liittymään saumattomasti kokonaisuuteen. Ihmiskuvaus on näyttelijöiden juhlaa, mutta ympäristöjen vaihteleva esittely antaa lisäbonuksen elokuvalle.
Miten eloisasti kamera liikkuu kahviloissa, kaduilla tai vangitsee konserttisalien tunnelman ja maaseudun puiden humisevan magiikan. Ja kuten aikaisemmin kirjoitin, ei ole kysymys mistään kuivasta elokuvasta, vaan kohtauksissa virtaa vireä elämän hämmennys ja yllätyksellisyys. Elokuvasta voisi sanoa samaa, mitä Jerker A. Eriksson totesi Rakastajattaresta: "Becker korostaa vain sitä, mikä on olennaista ja selventävää, tehokkuudesta ja keskittyneisyydestä hän ei luovu kertaakaan".
=====================================================================================================
Veteraani Claude Sautet ohjasi Tunteettoman sydämen jälkeen rämäkän elostelijakuvauksen Nelly ja herra Arnaud (1995). Elokuvasta muodostui Ranskassa jopa yllättävän iso yleisömenestys. Se jäi Sautetin viimeiseksi ohjaustyöksi, sillä hän kuoli 76-vuotiaana heinäkuussa 2000.
Claude Sautet oli ohjannut ensimmäisen elokuvansa Bonjour Sourien vuonna 1955. Huomattakoon vielä, että 1970 valmistunut Sellaista on elämä on erittäin arvostettu ohjaustyö. Siinä näyttelivät Michel Piccoli ja Romy Schneider. Kompleksisesta ihmiskuvauksesta ja novellistisesta tutkimustyöstä tunnettu elokuva oli Ranskassa tuon vuoden menestyjiä.
Ranskalaisesta elokuvasta kirjan kijroittanut Rémi Fournier Lanzoni lukee Sautetin niin sanotun humanistisen koulukunnan ohjaajiin
François Truffautin ja Eric Rohmerin ohella. Lanzoni muistuttaa, että Sautet on porvariston tarkkanäköinen kuvaaja. Hänen roolihenkilöidensä ammattikuntaan kuuluvat lääkärit, juristit, arkkitehdit ja liikemiehet.
Minään poliittisena ja yhteiskunnallisena ohjaajana Sautetia ei voinut pitäää. Ja Sautetista puhuttaessa täytyy aina korostaa, että hänen henkilönsä eivät ole olleet mitään epätavallisia "tapauksia", vaan heitä on kuvattu usein jopa banaaleissa tapahtumakuvioissa. Silti Sautet on pystynyt muuntamaan aiheidensa ja henkilöidensä cinematografisen analyysin yleismaailmalliseksi.
Claude Sautetin menestystä ohjaajana on varmasti tukenut aikaisempi käsikirjoittajan työ esimerkiksi Georges Franjun, Marcel Ophulsin, Jean Beckerin, Jose Giovannin elokuvissa. Ja kuten Lanzoni muistuttaa, Sautet ylistää elokuvissaan elämää Jean Renoirin hengessä. Tämän Renoir sanoi: "Ainoa asia, minkä minä tuon tähän epäloogiseen, vastuuttomaan ja julmaan maailmaan, on rakkauteni".

Ei kommentteja: