sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2012

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 139


Bennyn video (Benny´s video, Itävalta-Sveitsi 1992) ohjaus ja käsikirjoitus: Michael Haneke, kuvaus: Christian Berger, musiikki: J. S. Bach, pääosissa: Arno Frisch (Benny), Angela Winkler (perheen äiti), Ulrich Muhe (perheen isä), Ingrid Strassner (tyttö). Tuotanto: Veit Heiduschka.

Mitä tiedämme itävaltalaisesta elokuvasta? Emme oikein mitään, sillä maan tuotanto on jäänyt aina Saksan varjoon tai siellä tehdyt elokuvat ovat levineneet vain saksankielisiin maihin. Toki muistamme 1950-luvulta ihastuttavan Romy Schneiderin näyttelemät romanttiset Sissi-elokuvat ja jos oikein pinnistäme muistiamme, niin olihan 1930-luvun ja 1940-luvun Hollywood-elokuvassa vaikuttamassa todellinen itävaltalaisten ohjaajien siirtokunta - Josef von Sternberg, Billy Wilder, Otto Preminger, Robert Siodmak jne.
Itävalta jäi toisen maialmansodan jälkeen Saksan (lue Länsi-Saksan ) vangiksi, mutta klassinen musiikki ja oopperataide ovat sentään menestyneet hyvin Wienissä. Ja onhan Itävallalla muuan nykykirjallisuuden huippuihin kuuluva Peter Handke, joka oli kirjoittamassa Wim Wendersin 1980-luvun lopun elokuvaa Berliinin taivaan alla. Niin, ja kuvatttiinhan amerikkalaisen Richard Linklaterin loistava Ethan Hawke-Julie Delpy -elokuva Rakkautta ennen aamua Wienissä.
Jos naapurimaan Sveitsin elokuvateollisuus tuotti 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla hyvän määrän huippulaatuelokuvia (Hetki naisen elämässä, Salamanteri, Kutsut) ja kasvatti merkittäviä eurooppallaisia ohjaajia (Alain Tanner, Claude Goretta, Daniel Schmidt ), niin Itävallassa ei ole koettu vastaavanlaista nousukautta.
Itävallassa jäätiin menneisyyteen, mutta niinhän tapahtui jalkapallossakin, sillä 1930-luvulla maan maajoukkeesta puhuttiin nimellä "Wunderteam". Siksi on yllättävää, että Itävalta saattoi lähettää maailmalle 1980-luvun lopussa edes yhden huippuohjaajaan, jonka nimi on Michael Haneke. Se vain, että Haneke ei ole syntyperäinen itävaltalainen. Hän näki päivänvalon 23.3. 1942 Saksan Münchenissä. Ohjaajan uralle hän ei päässyt suinkaan nuorena.
================================================================================================

Bennyn video on Michael Haneken toinen näytelmäfilmi. Elokuvantekijänä hän orientoitui heti suorasti todellisuuteen. Hän on kuvannut tuotannossaan arkielämää, joka saattaa katketa väkivaltaan. Hän on pureutunut itävaltalaista yhteiskuntaa vaivanneisiin tabuihin. Siitä ovat hyviä esimerkkiejä ranskalaisen Isabelle Huppertin näyttelemä Pianonopettaja (2001) sekä Kätketty (2005) ja Funny Games (1997).
Michael Haneke opiskeli Wienin yliopistossa filosofiaa ja näyttämötaidetta. Valmistuttuaan hän muutti naapurivaltio Länsi-Saksaan. Hän toimi kriitikkona ja opetteli dramaturgin tehtäviä. Haneke pääsi 1970-luvun alussa saksankieliseen televisioon. Siellä vierähti vuosia, sillä Haneken esikoiselokuva Seitsemäs manner valmistui vasta 1989. Kolme vuotta myöhemmin tuli pakahduttava Bennyn video, joka on yhteiskunnalliselta fokukseltaan vuosikymmenen tärkeimpiä eurooppalaisia elokuvia.
Bennny (Arno Frisch) on varakkaan itävaltalaisperheen poika. Hän vuokraa melkein solkenaan videoita ja katselee niitä omassa huoneessaan (muistetaan, että internet ei ollut vielä tuolloin joka kodin todellisuutta).
Benny on luonut huoneestaan eräänlaisen ärsykkeitä tulvivan kuvien ja äänien temppelin. Niin vain käy, että sivistyskodin hyväkäytöksinen poika samaistuu väkivallan keinomaailmaan. Bennyn todellisuudentaju pettää tietyllä hetkellä. Hän ottaa koekaniinikseen koulutytön.
Michael Haneke halusi kuvata elokuvassaan länsimaiseen elämäntapaan levinnyttä tunteiden jäätymistä. Hän halusi tehdä elokuvan porvarillisen elämän kätketyistä salaisuuksista ja pohjavirroista. Siksi tämä mestarillinen nykyelokuva on toteutukseltaan hyvin kliininen ja toteava. Haneke rikkoo perheiden julkisivun ja tunkeutuu juuri ennen netin läpimurtoa privaatin alueelle.
Bennyn videossa hillitysti käyttäytyvä lapsihirviö keksii siirtää vastuun omista teoistaan tekonsa vanhempien kontolle. Benny ei tunne mitään syyllisyyttä teoistaan, vaan hän pitää vanhempiaan syypäinä. Hän ikään kuin toimii isänsä peilikuvana.
Bennyn video on äärimmäisen vaativa, ahdistava elokuva, joka nykyisten koulusurmien ja Oslon tapausten johdosta vaikuttaa aikaansa edellä olevalta profetialta. Katsoja miettii, onko Benny väkivaltavideoiden katsojauhri vai toimiiko hän lopulta ns. vapaan kasvatuksen "tuotteena". Joka tapauksessa Bennystä on kasvamassa aikuinen, joka ei pysty erottamaan hyvää pahasta, fiktiota todellisuudesta.
Katsoja jätetään miettimään niin siantappoaseen merkitystä, äidin itkua Egyptin matkan aikana ja Bennyn ilmeisen ironista repliikkiä "Anteeksi." Voisiko myös ajatella, että elokuva todistaa oikeaksi ns. porttiteorian: Väkivaltavideoiden ja -pelien katsominen johtaa kieroon kasvaneen yksilön kohdalla oikean tappamisen lähteille.
================================================================================================
Michael Haneken seuraavista elokuvista Kätketty ja etenkin Pianonopettaja todistavat, että itävaltalaistekijä on tanskalaisen Lars von Trierin ohella harvoja nykyisiä toimivia eurooppalaisia auteurohjaajia. Haneke on oman tiensä kulkija, elokuvallisen jäsentelyn ja hahmotuksen mestari, mutta myös kertoja, joka puhuu yleismaailmallisista asioista, yleismaailmallisista ongelmista.
Michael Haneke puhuu länsimaisen kulutus- ja kilpailuyhteiskunnan tilanteesta, joka viittaa niin mahdolliseen moraaliseen rappioon kuin tuhoon. Pianonoppettajassa ohjaaja tuo ilmi asioita, joista me yleensä kuiskailemme suljetuissa huoneissa. Siinä on Haneken suuruus elokuvaohjaajana. Hänen elokuvansa saattavat suututtaa, joskus jopa kuvottaa, mutta ne viiltävät suoraan sielumme parahduksiin ja ja huutoihin.
Michael Haneken uusin elokuvatyö Amour esitettiin viime toukokuussa Cannesin filmifestivaalien pääsarjassa. Siinä kuvataan muusikkoa, ja viitataan muun muassa Kuhmon kamarimusiikkifestivaaleihin, joiden tämän kesän juhlat päättyvät tänään. Elokuva voitti Cannesin pääpalkinnon.
Michael Hanekelle se oli toinen voitto Cannesissa, sillä hän saavutti Kultaisen palmun vuonna 2009 Valkoisella nauhalla. Pianonopettaja palkittiin myös Cannesissa.
Mainittakoon, että Haneke ohjasi 1997 elokuvan Das Schloss tsekkikirjailija Franz Kafkan romaanin pohjalta. Samasta "Linna" -romaanista Jaakko Pakkasvirta ohjasi elokuvan 1980-luvun puolivälissä. 

Ei kommentteja: