perjantaina, marraskuuta 02, 2012

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 153

Hana-Bi - tulikukkia (Hana-Bi, Japani 1997) ohjaus ja käsikirjoitus: Takeshi Kitano, kuvaus: Hideo Yomamoto, lavastus: Norihiro Isoda, musiikki: Joe Hisaishi, pääosissa: Takeshi Kitano/Beat Takeshi (Yoshitaka Nishi) Kayoko Kishimoto (Nishin vaimo), Ren Osugi (Ronbe). Tuotanto: Office Kitano/Tokyo FM/Bandai Visual/Yashida Tsuge. 


Kiinnostus japanilaiseen elokuvaan heräsi jo varhain. Kolme suurta mestaria Kenji Mizoguchi, Akira Kurosawa ja Jasujiro Ozu ovat olleet vuosikymmenestä toiseen jatkuvan ihailuni kohde. He edustivat japanilaisen elokuvan parhaita perinteitä toisen maailmansodan jälkeen. Uuden japanilaisen elokuvan suuruuden aika ajoittuu 1950-luvulle, jolloin valmistuivat mm. Ozun Tokyo Story, Mizoguchin Ugetsu - kalpean kuun tarinoita ja Kurosawan Seitsemän samuraita. Tämä kolmikko muistetaan aina.
Jasujiro Ozu (s. 1903) kuoli vuonna 1963. Hän oli juuri saanut valmiiksi hienon Syksyisen iltapäivän. Kenji Mizoguchi (s. 1898) aloitti elokuvassa jo mykän kauden aikana. Hän menehtyi vuonna 1956. Hänkin työskenteli elämänsä loppuun saakka, mutta Akira Kurosawa (1910-1998) lopetti työnsä viisi vuotta aikaisemmin - 1993 valmistui testamentti Madadayo.
Näiden kolmen japanilaisen elokuvan ehdottoman mestarin jälkeen merkittävin uusi tekijä on ollut Nagisa Oshima, jonka Poika ja Seremonia sykähdyttivät suuresti 1970-luvulla. Samoin eroottisen elokuvan tabuja rikkova hullun rakkauden kuvaus Aistien valtakunta. Muita näkyviä japanilaisohjaajia ovat olleet Kon Ichikawa, Masaki Kobayashi, Shohei Imamura ja Masahiro Shinoda.
===============================================================================
Takeshi Kitano voidaan määritellä 1990-luvun lahjakkaimmaksi japanilaiseksi ohjaajaksi. Hän aloitti stand-up -koomikkona ja nousi kansalliseen suosioon tv-esiintyjänä. Hän näytteli myös elokuvissa kunnes ohjasi 1989 järisyttävän, agressiivisen esikoisteoksensa
Violent Copin. Kitanon-tuntijoiden mukaan ohjaaja otti vaikutteita japanilaisesta yakuza-elokuvan perinteestä.
Takeshi Kitano näytteli Violent Copin pääosan. Hän on poliisimies Azuma, amerikkalaisen Likaisen Harryn japanilainen vastine. Elokuvan teemana on kosto, sillä Azuma ei voi hyväksyä mielenterveysongelmista kärsivän siskonsa ryhmäraiskausta. Onko oikeus otettava omiin käsiin? Onko se moraalisesti hyväksyttävää? Tätä Kitano kysyy.
Takeshi Kitanon seuraavat rikosfilmit Boiling Point (1990) ja Sonatine (1991) valmistivat tietä mestarilliselle Hana-Bi -tulikukkia -elokuvalle. Tässä käsittelemässäni elokuvassa Kitano näyttelee jälleen poliisimies Nishiä, joka joutuu ahdinkoon. Tytär on kuollut, vaimo on sairas ja Nishi aikoo lainata rahaa Yakuzalta, jotta voisi saada leukemiaa sairastavan vaimonsa kunnolliseen hoitoon. Kitanon poliisissa on nähty Buster Keatonin kivikasvoa, sillä koko elokuvan ajan ohjaaja-näyttelijä säilyttää samat ilmeensä.
===============================================================================
Warner Bros. toi Hana-Bi -tulikukkia -elokuvan Suomeen 16.10. 1998. Takeshi Kitanon elokuvia esitettiin paljon myös helsinkiläisellä Rakkautta ja anarkiaa -filmifestivaaleilla. Cinema Mondo julkaisi taas Sonatinen, jonka teatteriensi-ilta oli 18. 11. 1994 Andorrassa, Eerikinkadun teatterissa, jossa ei ole enään vakituista elokuvien esitystoimintaa.
Kikujiron kesä (1999) tuli Kino-Palatsiin 4.2. 2000 Sandrew Metronomen maahantuomana. Vielä kannattaa mainita Zatoichi - sokea samurai (2003) ja Takeshis (2005). Zatoichi - sokea samurai tuli Rakkautta ja anarkiaaa -esityksen jälkeen 1.10. 2004 teatteriohjelmistoon. Takeshis näytettiin äskettäin Yle Teemalla. Joten meillä on jopa yllättävän hyvä käsitys Takeshi Kitanon (s. 18.1. 1947) elokuvataiteesta.
Japanissa Kitanoa pidettiin Akira Kurosawan selkeänä seuraajana. Kitano saavutti hienon arvostuksen niin kotimaassaan kuin ulkomailla. Takeshi on elokuviensa näyttelijä - nimellä Beat Takeshi. Tuota nimeä hän käytti suosituissa tv-ohjelmissaan. Kitano omistaa oman tuotantoyhtiön Office Kitanon. Monipuolinen Kitano on toiminut visuaalisten taiteiden opettajana Tokion taiteiden yliopistossa. Kitanon monilahjakkuudesta todistavat vielä taidemaalaukset ja installaatiot
Takeshi Kitanon 1990-luvun elokuvissa on huomattavaa fragmenttinen visuaalinen tyyli. Sirpaleina kiertyvät kohtaukset mukautetaan aina kokonaiskuvaan. Kitanon elokuvien "filosofiaa" on kuvattu nihilistiseksi. Tämä tasoittuu usein humoristisella ja ironisella kuorrutuksella. Kitano on suosinut kuvauksessa pitkiä otoksia, joissa tapahtuu näennäisesti hyvin vähän. Tämä on vain pintavaiutelma, sillä kuvien sisällä kihisee. Tästä on oiva esimerkki Hana-Bi - tulikukkia, joka palkittiin Kultaisella leijonalla Venetsian elokuvajuhlilla.
Brittikriitikoista jotkut pitivät elokuvaa verisen kauniina. Takeshi Kitanon käsittelytavassa on nähty jopa asenteellisuutta ja välinpitämättömyyttä. Tutkiessaan inhimillisen elämän äärimmäisiä tilanteita Kitano ei koskaan suosi kultaisia leikkauksia, keskitien polkuja. Kitano sommittelee geometrisesti väkivallan ja kuoleman kuvastoja, mutta tuo niiden väliin ihmeellistä kauneuden ja herkkyyden tunnerihmastoa.
Musta ja valkoinen kulkevat rinnan Hana-Bi - tulikukkia -elokuvassa, mutta kuten Arthur Penn muistutti 1960-luvulla amerikkalaiseen yhteiskuntaan kuuluvasta väkivallasta, niin japanilaisohjaaja haluaa katsojan tajuavan, että tämän ajan ihminen ei voi sulkeutua ympäröivän maailman pahoilta tapahtumilta. Näitä tapahtumia Kitano vetää aina yhteiskunnallisiin yhteyksiin.
Hana-Bi - tulikukkia on myös rakkaustarina, jossa kuolema uhkaa koko ajan elämän sykettä. Kitanon-tuntijat ovat tehneet huomion, johon voi yhtyä: Aikaisemmin niin absurdi ja jopa töykeä huumori on muuttunut alakuloisiksi hymyjen saaristoiksi.

Ei kommentteja: