lauantaina, syyskuuta 22, 2012

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 147

Oliivipuiden katveessa (Zire derakhte-e zeytun, Iran 1994) ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus: Abbas Kiarostami, pääosissa: Hossei Rezai, Mohammad Ali Keshavarz, Zerifev Shiva, Fardad Kheradmand. Tuotanto: Iranin lastenelokuvakeskus.

"Kun Satyajit Ray kuoli, olin hyvin masentunut. Mutta nähtyäni Abbas Kiarostamin elokuvia kiitin Jumalaa siitä, että hän oli tuonut oikean henkilön hänen tilalleen", sanoi Akira Kurosawa. Intialainen, Apu-trilogian kuuluisa ohjaaja Ray kuoli vuonna 1992. Ikirun ja Seitsemän samurain mestari Kurosawa (s. 1910) siirtyi toisiin taivaisiin syyskuun kuudes 1998. Kurosawaa kolmekymmentä vuotta nuorempi Kiarostami oli vuonna 1992 kansainvälinen ohjaajanimi, sillä Missä on ystävän talo? (1987) ja Ja elämä jatkuu (1991) olivat saavuttaneet kansainvälistä arvostusta.
Opimme tuntemaan Abbas Kiarostomin Suomessa tammikuussa 1997. Yle-TV1:n ohjelmistoon otettiin upeat elokuvat Ystävä hädässä (1997) ja tähän sarjaani valitseman Oliivipuiden katveessa. Kirjoitin näistä elokuvista ylistävät arviot, tosin hyvin pikkuriikkiset, koska silloin RTV-osasto oli lehdessä murroksessa ja tila oli kortilla. Neljä vuotta myöhemmin TV1 toi ruutuun vielä Kiarostamin elokuvan Kirsikan maku (1977). Nämä kolme elokuvaa näyttivät Abbas Kiarostamin hienona iranilaisen maaseudun kuvaajana. Nämä elokuvat kuuluivat ohjaajan Koker-trilogiaan.
Meillä on nähty televisossa myös 1999 valmistunut Tuuli meitä kuljettaa ja Kymmenen (2002). Jälkimmäinen elokuva on ohjaajan käsitys urbaanista iranilaisesta elämänmuodosta ja naisten asemasta. Elokuvan liikkeelle paneva voima oli taksi, jossa erilaiset ihmiset matkustavat ja kertovat huolistaan. Se on siis auton sisälle sijoittuva elokuva kuten tuoreet kanadalaisen David Cronenbergin Cosmopolis (2012) ja ranskalaisen Leos Caraxin Holy Motors (2012).
Länsimainen ihminen saattaa ihmetellä, miten Abbas Kiarostami on saanut ohjata loistavan tuotantonsa Iranin kaltaisessa fundamentalistisessa valtiossa, jossa vapaudet ovat kortilla. Heti täytyy sanoa, että mitään uskonnollista propagandaa tai Iranin valtion virallisen politiikan suomista Kiarostamin elokuviin ei ole sisältynyt. Politiikkaa on saatettua sivuta allegorisina viittauksina. Kiarostami on yleismaailmallinen elokuviensa sisällön puolesta.
Oliivipuiden katveessa kuten koko Koker-trilogia on nimetty kerronnaltaan geometriksiksi elokuviksi. Sisällön kaaret ikään kuin sopeutetaan maisemaan ja elämän ja maailman geometriseen kuvaamiseen. Elokuva tapahtuu maaseutukylässä. Kiarostami käyttää paljon amatöörejä ja lapsinäyttelijöitä. Henkilöitä on paljon, mutta huomattavaa on ohjaajan tapa olla näyttämättä kuvassa jokaista tarinan henkilöä. Sitä vasten hän antaa osan henkilöistä kuulua ääninauhalla.
Kiarostamin kerronta on dokumentinomaista. Kamera hellii runollisesti vuoristomaisemia ja kyliä. Henkilöiden välisissa keskusteluissa ilmenee filosofisia pohdintoja. Nykyiranilainen runous saattaa olla vuorosanojen pontimena. Yleensäkin aiheissa ja otsikoissa käytetään julkaistun iranilaisen runouden kieltä. Tällainen harvinaislaatuinen tapa yhdistää sana ja kieli toimii erinomaisesti, koska Kiarostamilla on kosketus niin kirjallisuuteen kuin elokuvataiteeseen.
Lainaan katkelman runosta, joka on rakas Abbas Kiarostamille: "
Ennen kuin tulet puun luo,
kääntyy lehväkuja, Jumalan unta vehreämpi.
Siellä rakkaus on vedensininen, ystävyyden levitettyjen siipien kokoinen.
Kulje sen kujan päähän, joka näkyy murrosiän jälkeen,
käänny sitten yksinäisyyden kukan suuntaan.
Kaksi askelta ennen kukkaa
seisahdu maan ikuisten kertomusten lähteelle.
Läpikuultava pelko valtaa sinut.
Kuulet kahinaa avaruuden virtaavassa avoimuudessa,
näet lapsen korkean kuusen latvassa, viemässä poikasta valon pesästä.
Kysy häneltä: Missä on Ystävän talo?"
(Sohrab Sepehrin runoelmasta "Veden askelten ääni ", 1964)

===============================================================================
Abbas Kiarostami on 1960-luvun persialaisen elokuvan kasvatti. Suuntauksen muita nimiä olivat Forough Farrokhzad, Bahram Beizai ja Parviz Kimiavi. Kiarostami opiskeli taidekorkeakoulussa ja elätti itsensä mainosfilmeillä. Hän tutustui elokuvaan perusteellisesti.
Ura alkoi vuonna 1970. Ohjaajan työn ohella hän on toiminut käsikirjoittajana, leikkaajana, taiteellisena johtajana ja tuottajana. Uuttera ohjaaja on tunnettu kuvittaja, graafinen suunnittelija, valokuvaaja ja runoilija.
Abbas Kiarostamin 1990-luvun tuotannon helmiä on Close-Up (1990), jossa kuvataan köyhän filmihullun oikeudenkäyntiä. Häntä syytetään esiintymisestä erään iranilaisohjaajan nimissä. Elokuva sai heti ylistävät arviot sellaisilta ohjaajakollegoilta kuin Martin Scorsese, Jean-Luc Godard, Werner Herzog ja Quentin Tarantino. Se oli Kiarostamin ensimmäinen suuri menestys myös eurooppalaisissa elokuvateattereissa.Oliivipuiden katveessa on kyseisen trilogian viimeinen osa. Se on moniulotteinen visuaalinen tutkielma kahden Ja elämä jatkuu -elokuvan esiintyjän ihmissuhdeongelmista. Kiarostami pohtii kiehtovin kuvakulmin sellaisia aiheita kuin elämä yleensä, rakkaus sinänsä ja elokuvataide elämän kuvaajana.
Ja elämä jatkuu-elokuvassahan (1991) Kiarostami palasi Missä on ystävän talo? -elokuvan kuvauspaikalle. Tämä tapahtui traagisen maanjäristyksen jälkeen. Kiarostami matkasi poikansa kanssa ja etsi kahta nuorta näyttelijää, jotka olivat mahdollisesti menehtyneet maanjäristyksessä.
Näin Kiarostami ikään kuin sallii saman aiheen ja osin samojen henkilöiden punoa ketjua elokuvasta toiseen. Huomattavaa on, että maailma on muutoksessa eri elokuvissa. Kiarostami ei pysähdy koskaan paikoilleen, vaikka maisemat ja paikat voivat näyttää aina samanlaisilta.
===============================================================================

Abbas Kiarostamin ohella muita merkittäviä iranilaisia nykyohjaajia ovat Majid Majidi (Taivaan lapset, Paratiisin väri), Mohsen Makmalbaf (Kandahar - aurinko kuun takana) ja Samira Makmalbaf (Kello viisi iltapäivällä). Lupaava tekijä on Jafar Panahi, Abbas Kiarostamin pitkäaikainen yhteistyökumppani.
Kiarostami vieraili keväällä 2010 Cannesin filmijuhlilla, sillä kilpailusarjassa esitettiin hänen uusin elokuvansa Iltapäivä Toscanassa (Certified Copy). Meillä Suomessa 2011 teattereissa nähty Iltapäivä Toscanassa tehtiin Italiassa. Molemmissa elokuvissa näyttelijänä esiintyy ranskalainen maailmantähti Juliette Binoche, joka on vaikuttanut Kiarostamin tuloon Eurooppaan.
Kiarostami puhui Cannesissa enemmän yhteistyökumppanistaan Jafar Panahista, joka suljettiin Iranissa vankilaan. Hänen elokuvisaan nähtiin radikaaleja hyökkäyksiä iranilaista yhteiskuntaa, vallanpitäjiä ja uskonnollista fundamentalismia vastaan. Panahin vapauttamiseksi on tehty lukuisia mielenilmaisuja.
Jafar Panahi vieraili kuutisen vuotta sitten Suomessa. Hän perusteli iranilaisen elokuvan nousua erääksi maailman johtavista elokuvamaista: "
Kuten olen sanonut jo aikaisemmin, niin perusta iranilaiselle elokuvalle oli jo luotu ennen vallankumousta. Kyseessä on ehkä enemmänkin, että maailma löysi iranilaisen elokuvan. Olen seurannut tilannetta ja Iranissa on paljon uusia lupauksia ja uusia merkittäviä elokuvia tulee koko ajan lisää."
Saatiin myös käsitys, että iranilaisen uuden elokuvan kaikkia ohjaajia yhdistää tyylillinen sekoitus italialaista neo-realismia ja Ranskan uutta aaltoa. Sillä erotuksella, että aiheet ovat yhteiskunnallisia ja tavallista elämää lähellä, mutta toteutus on modernia. "Tämä johtuu siitä, että tekijät reagoivat ympäristönsä tapahtumiin, mutta jokainen omalla tavallaan ja tyylillään."
Jafar Panahi selitti: " Neo-realismikin syntyi Italiassa tarpeesta reagoida tapahtumiin. Siellä missä ihmisoikeudet ovat mitättömiä, löytyy reagointia. Kaikkialla ihmisillä on samat ongelmat, joten elokuvat vetoavat kaikkialla maailmassa." (Lainaukset Filmgoer-sivusto).
===============================================================================
Abbas Kiarostamin omia elokuvia ei ole tiettävästi esitetty Iranissa, sillä hän on kielletty ohjaaja kotimaassaan, vaikka ei ole vankilaan joutunutkaan. Hänen maailmanmaineensa pitävät viranomaiset varovaisina. Tiedetään, että Kiarostami on pyrkinyt esiintymään aina sovittelevasti. On sanottu, että Kiarostami on luovinut oveluutensa ansiosta sensuurin ohi ja saanut ohjata merkittävän tuotantonsa Iranissa.
Nyt tosin näyttää, että 72-vuotias ohjaaja tulee työskentelemään jatkossakin Euroopassa. Vaikka Iltapäivä Toscanassa on kaunis ja eleginen "maisemaelokuva", niin ei se ole aivan samaa tasoa kuin Abbas Kiarostamin Oliivipuiden katveessa tai Missä on ystävän talo? Tai Kirsikan maku.
Ehkä Iranin vuoristoinen maaseutu on läpeensä koteloitunut ohjaajan sydämeen, joten ei ole helppo muuttaa maasta ja kulttuurista toiseen. Mutta jälleen Kiarostami antaa henkilöiden edetä älyllisen keskustelun tuoksinassa. Juliette Binochen galleristin ja William Shimellin kirjailijan suhteeseen kiertyvän Iltapäivä Toscanassa -elokuvan suuria aiheita ovat taide ja rakkaus, totuus ja valhe.


Ei kommentteja: