lauantaina, kesäkuuta 02, 2012

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 137

Säestäjä (L´Accompatnatrice, Ranska 1993) ohjaus: Claude Miller, käsikirjoitus: Miller - Nina Berberovan romaanista, kuvaus: Yves Angelo, musiikki: Alain Jomy, pääosissa: Romane Bohringer, Elena Safonova, Richard Bohringer. Tuottaja: Jean-Louis Livi.









Tunsimmeko ranskalaisen keskipolven ohjaajan Claude Millerin (s. 1942) ennen tätä hienoa Säestäjää? Kyllä. Vuonna 1990 Helsingin Dianaan saatiin ensi-iltaan Millerin upea nuorisokuvaus Pikku varas (1988), joka tapahtuu vuoden 1950 Ranskassa. Miller kuvasi 16-vuotiasta Janinea, joka elää rahattomasti ja ryhtyy hankkimaan elantoa varastelemalla. Elokuvan naispääosassa nähtiin Serge Gainsboroughin ja Jane Birkinin lahjakas tytär Charlotte.
Pikku varas oli
 François Truffautin kirjoittama elokuva. Ranskan uuden aallon mestari suunnitteli aiheesta omaa elokuvaa, mutta syksyllä 1984 tapahtunut kuolema muutti aikeet. Käsikirjoitus siirtyi Millerille, joka oli valmistunut elokuvakoulu IDHEC:stä ja toiminut vuosia Truffautin apulaisohjaajana. Miller kävi "pitkän linjan" koulun elokuvaohjaajan ammattiin. Miller ohjasi ensin lyhytfilmejä ja debytoi 1976 eloisalla näytelmäelokuvallaan La Meilleure Facon de marcher/The Best Way to Walk.
Säestäjä on Claude Millerin tuotannon kivijalka, kypsä ja viisas ranskalainen elokuva, toteutukseltaan hyvin tasapainonen. Miller palaa sodanaikaiseen Ranskaan, jossa kansalaiset yrittävät selviytyvä kukin tavallaan saksalaismiehityksen kovassa puristuksessa.
Romane Bohringer esittää nuorta Sophieta, joka rakastaa musiikkia. Nuoren tytön elämä muuttuu täydellisesti, kun hänet valitaan yltäkylläisyydessä elävän konserttilaulaja Irene Bricen (Elena Safonova) säestäjäksi. Irenen häilyväinen aviomies Charles (Richard Bohringer) tekee kauppoja saksalaisten kanssa. Irene tapaa salaa rakastajaansa Jacques Fabertia, joka toimii Ranskan vastarintaliikkeessä. Dramaattinen käännekohta tapahtuu hetkellä, kun laulajattaren perheen yltäkylläinen elämä muuttuu: täytyy päättää paosta.
Säestäjän suuruuden elokuvana määrittelevät muutamat asiat: näyttelijätyön vahvuus, Ranskan sodanaikaisen epookin tarkka rekonstruointi, syvältä viiltävä analyyysi ihmisen petollisuudesta ja - musiikki. Miller sai sapiskaa kotimaassaan, koska hän kuvasi kriittisesti miehitetyn Ranskan ajankohdan. Ei ollut mitenkään valheellista väittää, että maa oli keinottelun ja petoksen tyyssija, jossa hyvinvoinnin saattoi ostaa rahalla - tai musiikilla.
Claude Miller liittää neljän ihmisen sivistyneeseen lähidraamaan - konserttilaulaja, tämän aviomies ja nuori säestäjä sekä vaimon rakastaja - idealistisen juutalaisnuorukaisen Weizmanin. Hän kiinnostuu laivamatkalla Sophiesta. Ollaan menossa kohti Lontoota. Ollaan pakenemassa miehitetyn kotimaan ongelmia ja mahdollista pidätystä.
=====================================================================================================
Säestäjässä kuvataan ennen kaikkea nuorta, kypsymätöntä Sophieta, joka on luovuttanut identiteettinsä konserttiaulajalle eikä pysty itsenäistymään. Ei hän pysty repäisemään itseään irti valheen kehästä. Eikä hän ilmeisesti pysty vastaamaan juutalaisnuorukaisen tunteisiin. Lontoossa Millerin elokuvaan ilmestyvät lopulliset traagiset sävyt. Ihmisen harhakuvat murtuvat, ja huikeassa kohtauksessa säestäjä laskeutuu katukivitykselle musiikin kohotessa taivaisiin.
Elokuvan musiikkina kuullaan Berliozin, Mozartin, Beethovenin, Schumanin teemoja. Ajankuva on toteutettu tyylikkäästi niin sisä- kuin ulkokohtauksissa. Richard Bohringerin ja hänen tyttärensä vivahteisen näyttelijätyön ohella on syytä huomioida venäläinen Elena Safonova, joka tulkitsee ranskaksi Irenen roolin. Safonova on se unohtumaton tähti, joka loisti vuonna 1987 Nikita Mihalkovin Mustissa silmissä.
=====================================================================================================
Claude Miller jatkoi vahvalla otteella uraansa Säestäjän jälkeen ranskalaisessa elokuvassa. Valmistuivat näkemäni elokuvat Hymy (1993), Huviretki painajaiseen (1998) ja Betty Fisher (2001). Etenkin Huviretki painajaisiin on kaiken arvostuksen väärti: kuvataan yksinään oleskelevaa 10-vuotiasta poikaa, joka välttelee luokkatovereitaan. Hän ei mene bussiin, vaan suostuu lähtemään vain isän autossa hiiihtoretkipaikalle. Elokuvaan liittyy traagisia yksityiskohtia.
Claude Miller oli
 François Truffautin elokuvaperinnön syvällinen vaalija. Miller esiintyi muuten pienessä roolissa 1970 Truffautin hienossa Kesyttömässä. Millerin tiedettiin haluneen ohjata elokuvia suurelle yleisölle -, mutta menettämättä sieluaan rahalle. Truffautin tavoin Miller - oppilas ja ystävä - oli humanisti, joka kieltäytyi moralisoimasta asioita. Miller työskenteli läheisessä yhteistyössä tuottaja-vaimonsa Annien kanssa.
Truffaut-kytkennöistä huolimatta Claude Miller loi omaehtoisia elokuvia, niin temaattisesti kuin tyylillisesti. Tästä on muistuttanut elokuvakriitikko Ronald Bergman, jonka mukaan Millerin elokuvien keskeinen aihe oli ihminen isojen paineiden edessä. Lajityyppi oli usein psykologinen trilleri - kuten Huviretkessä painajaisiin. Mainittalkoon vielä, että Miller toimi 1960-luvulla assistenttina Robert Bressonin (Au Hazard Balthazar), Jacques Demyn (Rochefortin naiset) ja Jean-luc Godardin (Weekend) elokuvissa.
==========================================================================================
Claude Miller ohjasi elokuvia aina vuoteen 2012,  jolloin valmistui viimeisin Therese D. Se valittiin Cannesin filmijuhlien kilpaan. Miten Claude Millerille käi Cannesissa? Sitä Miller ei päässyt koskaan todistamaan, sillä hän kuoli Pariisissa 70-vuoden ikäisenä 4.4. 2012. Tosin viime sunnuntaina päättyneiden Cannesin filmijuhlien palkintolistalta ei ainakaan löytynyt Millerin viimeistä elokuvaa.

Ei kommentteja: