sunnuntaina, joulukuuta 02, 2012

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 157

American Beauty (USA 1999) ohjaus: Sam Mendes, käsikirjoitus: Alan Ball, kuvaus: Conrad L. Hall, musiikki: Thomas Newman, pääosissa: Kevin Spacey (Lester Burnham), Annette Bening (Carolyn Burnham), Thora Birch (Jane Burnham), Wes Bentley (Ricky Fits), Mena Suvari (Angela Hayes). Tuotanto: Jinks/Cohen Company/ DreamWorks.

Englantilaisen Sam Mendesin esikoiselokuva American Beauty oli sensaatio 1990-luvun lopussa. Se sai niin kriitikoiden kuin yleisön varauksettoman suosion, eikä se ole ihme, sillä elokuva kertoi jotakin olennaista elämästämme, jossa ei enää vaikuta huolehtiva yhteisöllisyys vaan tarpeiden yksilökeskeinen tyydyttäminen.
Amerikkalaisessa kontekstissa Sam Mendesin monikerroksinen elokuva piirsi traagisen kuvan elämästä lähiössä, kodin, naapuriston, työpaikkojen ja ostokeksuksen päivästä päivään toistuvalla janalla. Elokuvan ensi-ilta oli Suomessa 21.1. 2000.
Sam Mendes on Englannin lahja amerikkalaiselle elokuvalle. Viime vuosina, vuosikymmeninä olemme nähneet, miten englantilaiset ohjaajat lähtevät Hollywoodiin tai tekevät kotimassaan amerikkalaisia elokuvia. Siinä mielessä joku 1950-luvulla Englantiin muuttanut amerikkalaisohjaaja Joseph Losey on poikkeus, samoin kuin 1960-luvulla Englantiin asettunut amerikkalainen mestariohjaaja Stanley Kubrick. Nykyisin Oscar-gaalassa englantilaiset ohjaajat ja elokuvat kilpailevat pystistä siinä kuin amerikkalaiset. Sam Mendesin esikoiselokuva palkittiin keväällä 2000 parhaana elokuvana, mutta myös parhaasta käsikirjoituksesta ja ohjauksesta.
================================================================================================
American Beautyn alussa ymmärrämme, että päähenkilö Lester Burnham tulee kuolemaan - tai on jo kuollut. Ja Lester tulee kertomaan tarinansa, joka sijoittuu lähiöympäristöön. (Klassinen esimerkki on Billy Wilderin 1950 valmistunut Hollywood-kritiikki Auringonlaskun katu, jossa William Holdenin käsikirjoittaja-päähenkilö kertoo tapahtumat kuolemansa jälkeen).
Sam Mendes johdattaa meidät suoraan perhetilanteeseen: avioliitto Carolynin kanssa on kuivumasa kokoon, koska vaimon mielestä Lester on epäonnistunut yksilö; tytär Jane vihaa isäänsä, koska tämä on huono roolimalli. Lesterin suppean arkielämän ainoita kohokohtia on masturboiminen aamuisin, kun hän näkee vaimonsa hoitavan kukkia puutarhassa.
Lesterin lievä onni liittyy enää perhekuviin, jotka kertovat menneisyydestä. Ja Lesterin onni - tai epäonni - oli rakastua tyttären ystävättäreen Angelaan, jonka ilmeissä ja liikkeissä vilahtavat Lolitan elkeet. Rakastuminen voisi tuoda uutta energiaa Lester-paran elämään, mutta ongelmat perheessä vain kasaantuvat. Vaimo Carolynin asuntovälittäjän työ muuttuu huonommaksi ja huonommaksi. Mikään ei enää pidä avioliittoa koossa.
================================================================================================
Gloucestershiressä varttunut Sam Mendes (s. 1965) aloitti ohjaajana teatterissa, The Donmar Warehousessa Lontoossa. Mendes tunsi vetoa elokuvaan sukupolvensa teatteriohjaajien tavoin. Mendes tutustui 1990-luvun lopulla Alan Ballin käsikirjoitukseen, joka fokusoi syvällisesti amerikkalaisen lähiön elämän ilot ja surut. Mendes näki American Beautyn käsikirjoituksessa selkeän amerikkalaisen paatoksen, mutta myös yleismaailmalliseksi laajenevat teemat. Viitteet toista maailmansotaa edeltävän yhteiskunnallisen amerikkalaiskirjailijan Sinclair Lewisin "Babbitt"-romaaniin olivat selvät.
American Beauty levittää punaiset ruusut valkokankaalle. Nuoren naisen kehon ympärillä ne kuvastavat viettelyn teemaa. Sam Mendes ilmentää niillä elokuvan ydinkerrosta, jossa perhe-elämän sisäiset volyymit ja paljastukset saavat katkeran komediallisen esittelyn. Tai - tragikoomisen.
Jotakin kyynistä, jotakin nerokasta ja samalla kertaa lämpimän humaania sisältyy elokuvan visuaalisesti nautittavaan kerrontaan, jota tukevat niin loistavat näyttelijäsuoritukset kuin Thomas Newmanin vahva musiikkitausta. On huomautettu, että elokuvan alussa lähiöperheen henkilöitä käsitellään kovalla kädellä, mutta vähitellen heidät näytetään ihmisinä, jotka haluavat voittaa oikeutuksensa takaisin.
Sam Mendes totesi elokuvan ensi-illan jälkeen ranskalaiselle Le Figaro -lehdelle, että hän halusi tehdä elokuvan, joka pakottaa katsojat todella intiimiin kokemukseen. "Toivon tehneeni universaalin elokuvan, joka auttaa meitä ymmärtämään elämää paremmin." Mendesin toive toteutui täydellisesti.
Kevin Spacey oli American Beautyn aikoihin kovassa nosteessa. Hän on luonnenäyttelijä, ei mikään pinnallinen elokuvatähti. Tavalliselta naapurin isältä näyttävää Spaceyta (s. 1959) on pidetty 1990-luvun amerikkalaisen elokuvan eräänä johtavana näyttelijänä.
Kevin Spacey opiskeli 1979-1981 kuuluisassa Juilliard Schoolissa. Hän esiintyi 1981 ensimmäisessä lavaroolissa New Yorkin Shakespeare-festivaaleilla. Seurasi Broadway-esiintymisiä, tunnetuimpia osa Henrik Ibsenin "Kummittelijoissa". Spacey nähtiin 1986 pienessä varkaan osassa Meryl Streep- Jack Nicholson -elokuvassa Sydän karrella.
Todellinen elokuvaläpimurto oli 1995 valmistunut film noir -palapeli The Usual Suspects (1995), jonka ohjasi Bryan Singer. Spacey näytteli monimerkityksellistä ja mestarillisen keikan suunnitellutta roistoa Keyzer Sozea. Spaceyn seuraavia mainittavia rooleja olivat huipputason poliisi Curtis Hansonin älykkäässä jännitysfilmissä L. A. Confidential (1997), Qualey ruotsalaisen Lasse Hallströmin amerikkalaisessa elokuvassa Laivauutisia (2001) ja Grant Hooper omituisessa Vuohia tuijottavat miehet -elokuvassa (2009).
Kevin Spaceyn monipuolisuudesta kertoo, että näyttelijäntyön ohella hän on toiminut käsikirjoittajana, tuottajana ja ohjaajana. Lisäksi hänet nimitettiin johtotehtäviin 2003 lontoolaisen Old Vic -teatteriin. Hän on myös luennoinnut yliopistotasolla.
================================================================================================
Entä sitten American Beautylla ehdottoman täysosuman saanut Sam Mendes, lahjakkain uusi brittiläinen elokuvaohjaajatulokas 2000-luvulla Stephen Daldryn ohella? Kiinnostavaa oli huomata, että roolimalleiltaan samaa vanhakantaista tyyliä toistavan 007 Skyfallin ohjaajaksi valittiin Sam Mendes. American Beautyn nähneet tuskin voisivat kuvitella Mendesiä megaluokan agentti- ja actionelokuvan ohjaajaksi. Ehkä sittenkin.
Vuonna 2002 valmistuneessa, kankeassa kieltolain rikosdraamassa Road to Perditionissa Sam Mendes latasi kankaalle tekotaiteellisia toiminta- ja väkivaltaryöppyjä. Mendesin graafisesti tyylitellyn elokuvan tarkoitus jäi epämääräiseksi. American Beautyyn verrattuna elokuva oli pettymys.
Uuden Bond-elokuvan ohjaajana Sam Mendes on saanut inhimillistää 007-agentin henkilöhahmoa, jopa valottaa hiukan hänen lapsuuttaan. Samalla Mendes on saanut siirtää James Bondin vanhasta uuteen aikaan. Jos oikein ymmärsin, brittiagentti ei ymmärrrä juuri mitään tietokonemaailmasta, mutta onneksi hänellä on apuna tämä "uutta" edustava Q, tietokone-ekspertti, jota esittää Ben Whislaw. Lisäksi espanjalaisnäyttelijä Javier Bardemin tulkitsema superkonna hallitsee täysin tietokonesodankäynnin menetelmät.
Silti: Toivoisi, että Sam Mendes palaisi American Beautyn kaltaiselle tekemisen tasolle. Siitä nähtin viittauksia vuoden 2008 elokuvassa Revolutionary Road, jossa näyttelivät Kate Winslet ja Leonardo di Caprio. Sam Mendes on ohjannut myös perienglantilaisia historiallisia draamoja kuten Rikhard III vuonna 2011 näyttelijä Kevin Spaceyn kanssa Old Vic -teatterin.

1 kommentti:

Deekoo kirjoitti...

Hyvä filmi, osin loistava.

Naapurin perhe oli myös omalaatuinen videoiva poika, ankara isä ja muistaakseni hermoheikko naapuri.

Filmin tunnelma oli varsin erilainen kuin muissa aikakauden filmeissä.