lauantaina, marraskuuta 10, 2012

ELOKUVIENI MESTARITEOKSET 154

Pahan kosketus (Touch of Evil USA 1958) ohjaus: Orson Welles, käsikirjoitus: Welles - Paul Monashin aikaisemmasta käsikirjoituksesta, joka perustuu Whit Mastersonin romaaniin "Badge of Evil", kuvaus: Russell Metty, musiikki: Henry Mancini, pääosissa: Orson Welles (Hank Quinlan), Charlton Heston (Mike Vargas), Janet Leigh (Susan Vargas), Joseph Calleia (Peter Menzies), Akim Tamiroff (Joe "Setä" Grande), Valentin De Vargas (Pancho), Ray Collins (piirisyyttäjä), Dennis Weaver (motellin yöportieri), Marlene Dietrich (Tanya). Tuotanto: Albert Zugsmith/Universal.

"Hauraan jättiläisen" Orson Wellesin yhdeksäs ohjaustyö, mustavalkoinen Pahan kosketus sai meillä ensi-iltansa 7.11. 1958 Helsingin Metropolissa. Sen jälkeen elokuva on uusittu useasti teattereissa ja esitetty usein televisiossa.
Teattereissa julkaistut uusinnat kuihtuivat meillä 1980-luvun alussa, kun elokuvien videolevitykseen luodut VHS-kasetit ilmestyvät markkinoille. Etenkin kesäkausi oli Helsingissäkin aikaisemmin merkittävienkin elokuvien uusinta-aikaa. Siksi tuntui suurenmoiselta, että Wellesin jännitystäyteinen rikostrilleri uusittiin 2.4. 1999, Helsingin Bio Rexissä. Se saatettiin Cinema Mondon toimesta valkokankaalle 111 minuutin "oikeana" versiona. Sitä ennen elokuvasta on levitetetty 93- ja 108-minuuttisia kopioita.
Bio Rex toimi ansiokkaana laatuelokuvan esityspaikkana Helsingissä 1990-luvun lopulla ja vielä 2000-luvun alussa. Oli sykähdyttävää nousta alhaalta portaat ylös teatterin aulaan ja vilkaista seinälle ripustettuja kiehtovia julisteita tulevista uusintaensi-illoista ja uusista elokuvista. Laatumaahantuojalla Cinema Mondolla oli kunnianhimoisia esityssuunnitelmia Lasipalatsin teatterissa, jossa toisen maailmansodan jälkeen koettiin lukuisia ja lukuisia suomalaisen elokuvan ensi-iltoja ja kutsuvierasnäytäntöjä. Niistä lienee kuuluisin Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan kutsari vuonna 1955.
Bio Rex ei enää toimi jatkuvaluontoisena elouvan esitysteatterina, mutta muistissa ovat vielä monet isot elokuvien julistelakanat, joita saattoi katsoa 1990-luvun lopulla odottaessaan bussia vanhalla linja-autoasemalla. Rakennustaiteellisesti Bio Rex antoi tietääkseni mallin koulukaupunkimme Kajaanin Kino Kainuu -teatterille, jossa esitettiin niinikään uudet kotimaiset elokuvat.
================================================================================================
Pahan kosketus on jäänyt mieleen jo 1950-luvun luvun lopulta ratkaisukohtauksensa johdosta: Siinä Orson Wellesin lihava, korruptioitunut poliisi Hank Quinlan menehtyy kuolinkamppailun jälkeen likaiseen jokipätkään. Toinen kohtaus, jota ei ole voinut unohtaa, tapahtuu maaseudun motellissa: Granden perheen Panchon johtama sakki kiusaa ja hiostaa amerikkalaisen poliisimiehen Mike Vargasin vaimoa Susania. Janet Leighin hermostunut, pelokas liikehdintä ei unohdu. Kolmas muisto liittyy taloon, jossa sikaria polttavan Marlene Dietrichin mekaaninen piano soittaa hakkaavaa sävelmää.
Pahan kosketus tapahtuu vuorokauden aikana Yhdysvaltain ja Meksikon rajakaupungissa. Poliisikapteeni Mike Vargas tulee kaupunkiin viettämään kuherruskuukautta tiukkaan jumpperiin pukeutuneen vaimonsa Susanin kanssa. Samalla hetkellä kaupungissa räjähtää - vaikutusvaltainen rakennusmoguli Rudy Linnaker kuolee dynamiitin voimasta.
Poliisikapteeni Hank Quinlan yrittää lavastaa meksikolaishenkilön syylliseksi murhaan. Mike Vargas joutuu vedetyksi räjäytyksen mukaan jälkeisiin tapahtumiin ja tutkimuksiin. Hän saa vihiä Quinlanin petollisesta toiminnasta. Quinlan yrittää peittää jälkiään ja käyttää hyväkseen Granden perhettä, jotta Vargasin vaimo joutuisi seksuaalirikoksen uhriksi motellissa.
Orson Wellesin elokuvan sanoma on pähkinänkuoressa: "Poliisin tehtävä on lain toteuttaminen, ei sen kirjoittaminen". Toisaalta teema liittyy vahvasti rajojen ylittämiseen, ja kuten Welles-kirjan kirjoittaja James Naremore on todennut, kysymys ei ole vain maiden välisten rajojen, vaan lain ja seksuaalisuuden välisten rajojen ylittämisestä.
Orson Wellesin mahtavasti tulkitsema Hank Quinlan on ihmisenä mätämuna, poliisina lahjottu ja röyhkeä. Quinlan on Wellesin suorituksen ja ohjauksen maagisen kosketuksen tähden samalla tavalla ainutlaatuinen hahmo kuin lehtimagnaatti Charles Forster Kane syvätarkasta kuvauksesta kuuluisassa Citizen Kanessa (1942). Yhtymäkohtia löytyy Sir John Falstaffiin ohjaajan kunnianhimoisessa shakespearelaisessa Chimes at Midnight -elokuvassa (1966).
================================================================================================
Wisconsinissa 6.5. 1915 syntynyt Orson Welles oli hankala tyyppi ja renesanssi-ihminen Hollywoodissa. Welles varttui Chicagossa ja kiinnostui jo poikasena teatterista. Hän innostui klassikoista Shakespearesta ja Ben Johnsonista. Modernit näytelmäkirjailijatkin kiinnostivat. Welles valmistui Todd-collegesta vuonna 1931.
Orson Welles matkusti paljon jo nuorena, Shanghaista Espanjaan ja Marokkoon. Wellesin Broadway-debyytti tapahtui 1934 Tybaltin osassa Romeossa ja Juliassa. Näihin aikoihin Welles tapasi tuottajana tunnetuksi tulleen John Housemanin. He aloittivat teatteripojekteja kunnes perustivat 1937 Mercury Theatren, jonka jälkeen kaikki oli historiaa.
Mercury tuotti 1938 Wellesin tekstiin perustuvan kuunnelman Maailmojen sota, joka aiheutti paniikin lokakuun lopulla 1938 Yhdysvalloissa. Mercury-Teatteri oli myös RKO-elokuva Citizen Kanen toimeenpanvea voima. Wellesin esikoiselokuva on valittu monina vuosikymmeninä maailman parhaaksi englantilaisen Sight and Sound -lehden äänestyksessä. Kesällä 2012 se sai sitten luovuttaa paikan Vertigolle.
================================================================================================
Pahan kosketuksen tuotannon aloittaminen on legenda. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan verovelkojen johdosta ahdinkoon joutunut Orson Welles saapui Unversalin pomojen puheille. Hän melkein rukoili, että saisi jonkin ohjaustilaisuuden - vaikkapa maailman huonoimmasta käsikirjoituksesta. Toisten todistajien mukaan Welles sai Pahan kosketuksen "tilaustyön" lohdutuspalkintona sivuosasuorituksesta jossakin Universal-elokuvassa.
Joka tapauksessa tuottaja Albert Zugsmith vaikutti suuresti Pahan kosketuksen tuotannon aloittamiseen, vaikka Universal-yhtiöllä ei mennyt näihin aikoihin hyvin. Sitä paitsi johtoporras päätti valmistaa enää vain kaupallisesti hyvin varmoja elokuvia. Kymmenessä käskyssä näytelleen Charlton Hestonin sana ja vaikutusvalta puolsivat Orson Wellesin palkkaamista ohjaajaksi. James Naremore on todennut, että Zugsmithistä ja Wellesistä tuli hyviä kavereita viinapullon ääressä. Charlton Hestonista ei ole tietoa.
Pahan kosketus on todellakin Orson Wellesin ristiriitaisen ohjaajan-uran suuria elokuvia. Ehkä sitä arvostaa eniten Citizen Kanen ja Oikeusjutun (1962) ohella. Pahan kosketus ei saanut koskaan ansaitsemaansa levitystukea Universal-yhtiössä. Eikä kritiikki suosinut elokuvaa. Mutta vuosien saatossa sen merkitys ja arvo on vain kasvanut. (Muistetaan, että samana vuonna julkaistu Vertigo - punainen kyynel sivuutettiin aikanaan muutaman palstan arvioinnilla). Nykyisin Wellesin "jännitysfilmi" lukeutuu amerikkalaisen elokuvan kaanoniin.
================================================================================================
Pahan kosketuksen jälkeen Orson Welles odotti neljä vuotta ennen kuin saatiin rahoitus seuraavan ohjaustyöhön. Se oli Franz Kafkan romaanin huikea sovitus Oikeusjuttu, joka tuotettiin eurooppalaisten toimesta Pariisin Studio Boulognessa ja Gare d´Orsaylla sekä silloisen Jugoslavian Zagrebissa. Tässä elokuvassa Welles esiintyy äänellään kertojana ja olemuksellaan asianajaja Hastlerina.
Oikeusjutun jälkeen kirotuksikin leimattu, tuhlaajapoikana ja taikurina pidetty ohjaaja teki enää kolme pitkää elokuvaa - mainittu Chimes at Midnight, Kuolematon tarina (1968) ja F For Fake - V, niinkuin väärennös (1973). Nuo kolme elokuvaa ovat jokainen omalla tavallaan ohjaajaneron luovan mielen ja elokuvallisen osaamisen sävyttämiä omintakeisia , joskus absurdejakin, matkoja ihmiselämän salaisuuksiin.
Orson Welles näytteli usein muiden ohjaajien elokuvissa - hankkiakseen elannon. Paradoksaalisesti Wellesin näyttelijän töiden määrä on huima verrattuna ohjaajan uran teoksiin. Kannattaa muistaa ainakin nämä: Kolmas mies, Napoloen, Moby Dick, Rikollinen vietti, Peilikuvadraama, Merimies Gibraltarilta, Kunnian mies, Me sotasankarit, Waterloo, Pimeä kuilu, Canterburyn tarinoita. Welles hankki rahaa työskentelemällä myös televisiossa.
Lukuisia olivat Orson Wellesin elokuvahankkeet, jotka eivät toteutuneet tai jäivät keskeneräisiksi. Niistä kutkuttavimmat lienevät Pimeyden sydän (1939), The Pickwick Paper (1941), Rikos ja rangaistus (1943), War and Peace (1944),Ulysses (1949), Julius Caesar (1953), Don Quijote (1955), The Deep (1969),Venetsian kauppias (1969), Kuningas Lear (1985), The Dreamers (1985). Siis hauraan jättiläisen mahtipontisiakin suunnitelmia valloittaa maailmankirjallisuuden klassikkoja liikkuvan kuvan lumoon.
================================================================================================
Orson Welles kuoli vuonna 1985. Vuosi ennen kuolemaansa Wellesille ojennettiin arvostettu David W. Griffith -palkinto. Muistaa kannattaa, että liian myöhään palkittu ohjaaja oli vasta 26-vuotias, kun esikoiselokuva Citizen Kanen kuvaukset olivat päättyneet.
Suomalaisen elokuvakritiikin grand old man Jerker A. Eriksson on kirjannut muistiin elokuvan ensi-illan aikoihin annetut lausunnot: "On kuin ei olisi ikinä nähnyt elokuvaa."
Pahan kosketuksen Bio Rexin uusintaensi-illan jälkeen kirjoitin muistikirjaani: "Elokuvan hakkaava rytmi, liikkeessä olevat kamera-ajot, miljöökäsittely ja yhteiskuntakritiikki eivät ole vanhentuneet tippaakaan."   

Ei kommentteja: